se on pikkuhiljaa tämäkin blogi muodostumassa pipoblogiksi. noh, onneks kesä tulee ni ei tarvi vääntää pipoja. tämän postauksen pipot ovat kumpikin sellaisia, jotka olivat aluksi tarkoitettu omaan päähäni, mutta isopää on aina isopää. kai nuo jollekkin kelpaa. jos ei kelpaa, laitettaan johonki keräykseen. ei kait siinä. huonoja kuveja kun toisessa on sisällä lankaa ja toisessa ilmaa. 
vasemmanpuolimmainen on kuhilas-pipa novitan kevät 08-lehestä, lankana jussia. oikeenpuolimmainen on ensimmäinen virkkaamani pipa ikinä. ja voi olla että on myös viiminen. miten monta pipoa olisin neulonu samassa ajassa samanpaksusesta langasta.. varsinki ku ottaa huomioon että tuo pipa on purettu kahteen kertaan. kolmatta ei enää jaksanu siinä vaihees ko huomas et liian pieni on tulos.

lähempi kuva kuhilaspipon neulepinnasta, josta tykkään kovastikovasti <3